Kaupunkiperinteet vuodesta 1649

Kreivi Pietari Brahe perusti Kristiinan­kaupungin Koppön saarelle vuonna 1649. Kaupungin privilegio­kirjan alle­kirjoitti kuningatar Kristiina, silloisen Ruotsi-Suomen hallitsija.

Pieni satama­kaupunki kasvaa kituutti muutaman asukkaan vuosi­vauhtia, kunnes kasvu­sysäys tuli vuonna 1792; kaupunki sai tapuli­oikeudet, ja kauppa sekä meren­kulku lähtivät nopeaan kasvuun. Kristiinan­kaupunki houkutti porvaristoa ja käsi­työläisiä. Laivan­rakennus, meren­kulku, nahka­tehtaat, panimot, kalastus ja erilaiset verstaat nostivat kaupungin kukoistukseen. Terva tuoksui, makasiinit pullistelivat suolaa, ja kapakoista kaikuivat merimies­laulut.

1800-luvulla Kristiinan­kaupungin kauppa­laivasto kuului maan suurimpiin, ja satama oli Pohjan­lahden vilkkaimpia. Tori- ja ranta­kortteleihin rakennettiin komeita liike- ja asuin­rakennuksia – uljaimpana vuonna 1856 valmistunut uusi raati­huone. 1900-luvulle tultaessa kaupungissa oli yli 4000 asukasta.

Vuonna 1973 Kristiinan­kaupunkiin liitettiin ympäristö­kunnat Lapväärtti, Tiukka ja Siipyy. Asukas­luku on nyt n. 7000 (31.1.2014) ja elinkeino­rakenne on muuttunut. Väestöstä äidin­kielenään puhuu 55,8 % ruotsia ja 41,6 % suomea.

Kaupungin keskusta on vuosien saatossa muuttanut ilmettään, mutta vieläkin se henkii ainut­laatuisella tavalla vuosi­satojen perinnettä. Aistit sen, kun kuljet pitkin ruutu­kaavan kapeita katuja hyvin säilyneiden, punaiselta kukolta varjeltuneiden, puu­talojen välissä.

Tervetuloa nauttimaan tunnelmasta!