Kaupunkiperinteet vuodesta 1649
Kreivi Pietari Brahe perusti Kristiinankaupungin Koppön saarelle vuonna 1649, ja kaupungin privilegiokirjan allekirjoitti kuningatar Kristiina, silloisen Ruotsi-Suomen hallitsija.
Pieni satamakaupunki kasvaa kituutti muutaman asukkaan vuosivauhtia, kunnes kasvusysäys tuli vuonna 1792; kaupunki sai tapulioikeudet, ja kauppa sekä merenkulku lähtivät nopeaan kasvuun. Kristiinankaupunki houkutti porvaristoa ja käsityöläisiä. Laivanrakennus, merenkulku, nahkatehtaat, panimot, kalastus ja erilaiset verstaat nostivat kaupungin kukoistukseen. Terva tuoksui, makasiinit pullistelivat suolaa ja kapakoista kaikuivat merimieslaulut.
1800-luvulla Kristiinankaupungin kauppalaivasto kuului maan suurimpiin, ja satama oli Pohjanlahden vilkkaimpia. Tori- ja rantakortteleihin rakennettiin komeita liike- ja asuinrakennuksia – uljaimpana vuonna 1856 valmistunut uusi raatihuone. 1900-luvulle tultaessa kaupungissa oli jo yli 4000 asukasta.
Vuonna 1973 Kristiinankaupunkiin liitettiin ympäristökunnat Lapväärtti, Tiukka ja Siipyy. Asukasluku on nyt n. 7000 (31.1.2014) ja elinkeinorakenne on muuttunut. Väestöstä äidinkielenään puhuu 55,8 % ruotsia ja 41,6 % suomea.
Kaupungin keskusta on vuosien saatossa muuttanut ilmettään, mutta vieläkin se henkii ainutlaatuisella tavalla vuosisatojen perinnettä. Aistit sen, kun kuljet pitkin ruutukaavan kapeita katuja hyvin säilyneiden, punaiselta kukolta varjeltuneiden puutalojen välissä.
Tervetuloa nauttimaan tunnelmasta!